Ukkosen alla

Paahteisen päivän jälkeen valo muuttui keltaiseksi. Metsän takana jytisi ja tuuli yltyi, pudotti basilikan terassin kaiteelta. Minä jo hihkuin, mutta taas se ryökäle kiersi meidät. Olisin tykännyt myrskystä.


Illalla kiikutin Harry Potteria naapuriin (vihdoinkin saatu houkuteltua!) ja tulin siihen tulokseen, että se iltapäivän tuuli toi syksyn. Vain syksyllä on maassa niin paljon keltaisia lehtiä. Mutta eipä haittaa, sillä syksyllä saa pitää näitä:


Tuliterät kämmekkäät, joiden ohje löytyi Ellimelliltä. Lankana huumaavan värinen Shibui Sock.

Viikonlopun jälkeen on aika palata arkeen ja lopettaa yökukkuminen. Jospa lapsikin jaksaisi jälleen nousta lastenohjelmille. Hetken ehtii silti vielä neuloa. Takaisin maailmalle lähtenyt ystävä on vannoutunut iltapala-ihminen, toisin kuin minä, mutta nyt sämpylää ja kuppi kaakaota, kiitos.

Markkinahuumaa

Meidän kylässä on markkinat aina elokuun viimeisenä lauantaina. Samana päivänä vietetään venetsialaisia, veden, tulen ja valon juhlaa. Tähän päättyy mökkikausi. Sää onneksi suosi, taidettiin päästä hellelukemiin tai ainakin lähelle. Lähdin ostamaan sienikoria, metrilakua ja hunajaa. Sain kaikki ja muikkukeittoakin vielä.

Lapsi olisi halunnut kasvikirjan, mutta ei ollut markkinoilla antikvariaatin pitäjiä. Tyttö aikoo isona balettia tanssivaksi kasvitieteilijäksi. Poniratsastus kyllä pisti pohtimaan myös ratsastajan uraa.





Ulkona on pimeää, raketit paukkuvat. Omenapuun oksista roikkuu lyhtyjä ja iho tuoksuu ulkosaunalle. On aika sytyttää kynttilät ja ottaa kutimet esiin.

Tavallisen tiistain kakku

Valkosuklaa-mustaherukka, nam! Ei meillä ihan joka tiistai tällaisia syödä, mutta kyllä kakun voi tehdä ilman juhlaakin. Kävin neuvolassa, kaikki kunnossa ja lääkäri arveli vauvan normaalikokoiseksi huolimatta siitä, että maha on kunnon rantapallo. Viimeisiä viikkoja viedään, kohta alan kaivelemaan vaatekätköjä ja pesemään pienimpiä vaatteita valmiiksi.

Illalla hekumoin syksyllä ilmestyviä neulekirjoja ja varasinkin kirjastosta aika liudan. Tapahtui myös sortuminen: Knit.Sock.Love. on matkalla luokseni.

Tänään luvassa sieniretki ystävän kanssa, ensin kuitenkin teetä ja se viimeinen kakkupala.

Satoa

Puut notkuvat omenista. Syön joka päivä kieleni kipeäksi, omenapaistosta on saatu jo useamman kerran. Täytin sulatuksen jälkeen pakastinta ja myhäilin tyytyväisyydestä. On mustikkaa, mansikkaa, vadelmaa, herukkaa, raparperia, nokkosta... Leipääkin leivottu viikkojen tarpeiksi. Kaikki ei tuvan pakastimeen mahdu, mutta varastosta löytyy toinen.




Myös lankavarannot ovat hyvällä mallilla, vaikka taas uudet hankinnat houkuttelisivat. Vanhat kerät ovat saaneet kyytiä, tekeleistä kuvia myöhemmin. Olen himoinnut itselleni rehellisen punaisia sukkia jo jonkin aikaa. Lanka löytyi, malli vielä harkinnassa.

Tervetuloa Käpälämäkeen

Mies lähti lohkomista koskevaan kokoukseen. Ilmoitti hetken kuluttua, että nyt pitäisi keksiä uusi nimi omistamallemme tilalle. Siis nyt heti. Ei ei ei, ei näin! Tätä pitäisi saada miettiä viikko! Äkkiä puhelin kuumaksi ja mietintämyssy päähän. Kymmenen minuutin kuluttua puhelin soi uudestaan - joko on keksitty? Samalla hetkellä luen lauseen "uusi omistaja nimesi tilan Käpälämäeksi". Kävisikö Käpälämäki?

Niin me asutaan nyt Käpälämäessä. Olisi voinut huonompikin nimi kohdalle osua. Mäki on vieressä, mutta kyllä täällä käpäliä riittää!

Matto

Aloitin maton lämpimänä kevätpäivänä. Lopetin tänään, sateisena torstaina. Paikka matolle löytyi takan edestä, vaikka saattaakin olla vain väliaikainen. Tykkään kovasti valkoisten sävyjen vaihtelusta, vaikka tekovaiheessa ne ärsyttivät. Väsyttää, mutta sormet haluaisivat vielä juoksuttaa lankaa. Syytä olisikin, sillä nyt on kesken luvattoman monta työtä. Huomenna taitaa olla neulomismaratonin paikka. Kävelin tänään kylillä kumisaappat jalassa, sateenvarjon alla, päällä villatakki ja kaulassa huivi. Suomen kesä on auttamatta liian lyhyt.

Syksyttää

Sadesää vie voimat, mutta antaa myös luvan vain olla köllötellä. Tämä on ollut pienten puuhien päivä: korttiaskartelua, valmistuneiden käsitöiden viimeistelyä ja keskeneräisten loppuun saattamista. Teetä juotu runsain mitoin ja rieskojen leipomista siirretty huomiselle.

Ei tunnu elokuulta, kun on niin harmaata. Odotan jo syyskuuta ja häntä, vatsassa möyrijää, joka on alkanut tehdä öitäni tuskaisiksi. Serkku synnytti omansa putoavien tähtien yönä. Sen jälkeen olen itse käynyt malttamattomaksi. Mutta ei, valmista ei ole vielä. Vaatteetkin pesemättä, kehto kasaamatta ja hahtuvat vailla käsittelyä. Mitähän niille pitää tehdä? Täytyy ottaa asiasta selvä.

Little things

Olen löytänyt tieni Ravelryn ihmeelliseen maailmaan. Rekisteröityneenä käyttäjänä olen ollut jo kauan, mutta nyt vasta on ollut aikaa tutustua sen aarteisiin. Little things -pipoja on valmistunut jo kolme: omaan, lapsen ja ystävän päähän. Kyllä tällaisen pipon kanssa jaksaa ottaa syksyn vastaan.

Päivä vierähti maalikylissä (kirpputorit jee!), ilta lapsen urheilukisoissa, herukkapuskissa ja kaappeja siivotessa. Olo on melko maaninen edelleen. Huomenna matkaan kommuunista karanneen ystävän luo ja illalla syödään herkkuruokaa hääpäivän kunniaksi. Äiti näet toi metsästä kultaa.

Aamulla kello kahdeksan

Jo saa laittaa villasukat jalkaansa, kun aamulla nousee sängystä. Onneksi sukkia piisaa eikä pelkoa, että loppuvat. Haen jukurttiin herukoita aamukasteisista puskista, keitän pannullisen teetä. Syödessä ehtii neuloa ja lukea. Tai kuten tänä aamuna, paistaa leipiä. Lapsen kanssa tykätään puurosta, mutta viime päivinä on kotitekoinen leipä vienyt voiton.

Parhaita aamuja ovat ne, joina uni loppuu kesken ja perhe jää vielä yläkertaan nukkumaan minun hiipiessäni alas. Oikeastaan huonoja aamuja ei enää olekaan, kun minnekään ei ole kiire.

Virtapiikkejä

En osaa lomailla sillä tavalla tekemättä mitään, vain olemisesta nauttien. Maha ei vielä pakota pysähtymään, joten energiaa on enemmän kuin ulkomuoto antaa olettaa. Eilen olin äidin kanssa mustikassa niin myöhään, että iltahämärä lopulta piilotti marjat. Selkä ei kiittänyt, jääköön viimeiseksi mustikkaretkeksi. Tänään oli pullataikina nousemassa jo aamuyhdeksältä ja pitkin päivää kannoin herukkalasteja puskista pakastimeen. Kyläiltiin serkun luona, jonka maha-asukki ei vielä halua luopua nahkayksiöstään, vaikka laskettuaika tuli ja meni.

Toivon, että jossain vaiheessa löydän jarrut ja opin istumaan sohvalle myös keskellä päivää.

Ajattomuus

Tänä kesänä ollaan ehditty olla mökillä. Iltoja, päiviä, öitäkin. Mökkinaapurille emme kuitenkaan pärjää, sillä hän on asunut saaressa 50 päivää yhteen menoon. Samuli Putron mukaan saaressa on aina sunnuntai ja siinä on mies kyllä oikeassa. Mökillä ei ole kellonaikoja, vaan asiat tehdään silloin, kun siltä tuntuu. Pysähtyneisyyden tunne on parasta. Yhtäkkiä sitä huomaa, että aurinko on mennyt menojaan, eikä enää näe lukea. Toivon, että tälle kesälle saadaan vielä lämpimiä, kellottomia päiviä. En kuitenkaan voi väittää, ettenkö olisi nauttinut sateesta. Mars, sienimetsään heti, kun selkenee.

Ninnin tupa

Leikkimökkiin saatiin pari viikkoa sitten viritettyä verhot ja leikki sai alkaa. Mökiltä löytyi suuri kivi portaaksi. Yhdet kesäillalliset nautiskelimme lapsen kanssa pienen pöydän ääressä. Tarjosi äidille lasin viiniäkin. Muistan hyvin oman leikkimökkini, punaisen ristikkoikkunaisen. Tuossa se nökötti miltei samalla paikalla kuin nykyinen. Talven jälkeen oli mökkiin pelottavaa mennä. Ties mitä hämähäkkimörköjä nurkissa lymysi.

Meillä on kylässä tosi toivottuja vieraita ja päiväkävelyn jälkeen lapsi aikoo pitää mökissä teetarjoilun. Ei kun ulkoilemaan.